TOIMINNALLINEN VS FUNKTIONAALINEN HARJOITTELU
Oman kokemukseni mukaan toiminnallisesta harjoittelusta on ihmisillä yleensä kaksi erilaista mielikuvaa. Käyttämäni englanninkieliset termit olen valinnut vain erottaakseni nämä kaksi ajattelutapaa toisistaan.
Ensimmäinen on ehkä se yleisempi, eli ns. ”cross training”, joista yleisimpinä ja trendikkäimpinä kilpailu- ja lajimuotoja ovat CrossFit ™ ja nykyään myös Hyrox ™. Kyse on kovan intensiteetin harjoittelumuodoista, joissa yhdistetään esimerkiksi vapaapainoilla (esim. kahvakuulat ja kuntopallot) tehtäviä harjoitteita, eri kestävyysharjoittelun muotoja (esim. juoksu ja hiihto-/soutulaite) sekä kehonpaino-/voimisteluliikkeitä (esim. burpee). Harjoittelussa pyritään kehittämään kestävyyttä, voimaa ja nopeutta samanaikaisesti, vaikka kaikkia ominaisuuksia ei voida kehittää yhtä aikaa optimaalisesti. Esimerkiksi CrossFit -kisoissa on tavoitteena selviytyä periaatteessa mistä tahansa eteen heitetystä fyysisestä haasteesta, kun taas Hyrox -kilpailussa liikevalikoima on rajatumpi ja yksinkertaisempi.
Toinen toiminnallisen harjoittelun käsite on taas ns. ”functional training”, josta puhuttaessa usein mainitaan liikkeen optimointi biomekaniikan, liikemallien sekä hengityksen ja ryhdin kautta, Tämän harjoittelun yhteydessä käytetään myös usein mediaseksikkäitä sanoja ja termejä, kuten mm. ”coren aktivointi” ja ”stabilointi”. Tavoitteena on usein vähentää kipua ja parantaa urheilusuoritusta puuttumalla liikkeen epätasapainon perimmäisiin syihin. Usein harjoittelu saattaa muistuttaa kuntouttavaa harjoittelua/fysioterapiaa.
Yhteistä näillä treenimuodoilla on se, että kummassakin ideana ja pyrkimyksenä on parantaa ihmisen toiminnallisuutta, eli yksinkertaistettuna suoriutua mahdollisimman hyvin erilaisista fyysisistä tehtävistä. Lisäksi harjoittelu tapahtuu yleensä kehonpainolla ja vapaapainoilla, kuntosalilaitteita välttäen. Näiden liikuntamuotojen vastakohtana pidetään yleensä kehonmuokkaukseen- tai rakennukseen tähtäävää treenaamista, jota varmasti suurin osa kuntosaliharjoittelijoista harrastaa (näkemykseni mukaan useimmiten tiedostamattaan).
No mikä on sitten oma näkemykseni aiheesta ”toiminnallinen harjoittelu”? Itse olen usein käyttänyt tällaista sapluunaa:
- Toiminnallisuus – Päätavoitteena on tehostaa ihmisen toimintaa, eli liikettä ja näin myös toiminta- ja suorituskykyä.
- Kyse on enemmänkin ajattelutavasta ja siitä, millä tavalla päästään mahdollisimman tehokkaasti kohti tavoitetta resurssien asettamissa rajoissa.
- Luonnollisuus – Harjoittelu perustuu ihmiselle luonnolliseen liikkumiseen (juokseminen. hyppääminen, nostaminen, heittäminen…), liikemalleihin (työntäminen, vetäminen, lannesarana, kyykky…) ja liikesuuntiin (vertikaali, horisontaali, rotaatio…).
- Kun pyritään kehittämään liikkumista tässä kolmiulotteisessa maailmassa, on oman kokemukseni perusteella yleensä järkevämpää käyttää kehon- ja vapaapainoja kuin liikettä rajoittavia laitteita.
- Monipuolisuus – Harjoittelussa otetaan huomioon kokonaisvaltaisesti eri kunnon osa-alueet (kestävyys, nopeus, voima, liikkuvuus…) ja koko vartalon kuormitus.
- Tämä ei välttämättä tarkoita, että yhden harjoituksen aikana pyrittäisiin kehittämään useaa eri fyysistä osa-aluetta, koska niiden kehittäminen tehokkaasti yhtäaikaisesti ei ole edes mahdollista.
Mutta asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen. Kuten suuri osa valmennusasiakkaistani tietää; se vähän riippuu.
Esimerkki nro 1:
Henkilö ottaa yhteyttä ja kertoo tavoitteekseen painonpudotuksen.
Tässä vaiheessa kysymykseni on: Mikä on tavoitteena?
- Jos vastaus on, että hän haluaisi mahdollisesti tulevaisuudessa kilpailla fitnesslavoilla, niin en varmastikaan ole oikea valmentaja hänelle eikä valmennussuhdetta pääse syntymään.
- Jos syynä on, että hän pelaa salibandyä ja muutaman kilon pudottaminen olisi suotavaa suhteellisen voiman vuoksi, niin ajatusmalli ja prioriteetit pitää vain asettaa oikeaan järjestykseen.
Esimerkki nro 2:
Hauiskääntö liikkeenä; onko se toiminnallista harjoittelua? Liike on melko eristävä (yhden nivelalueen liike), joten mistään monipuolisuudesta ei siis voida puhua.
Kysymykseni kuuluu: Vastaus riippuu tavoitteesta?
- Jos tavoitteena on vain näyttää hyvältä hihattomassa paidassa rannalla ensi kesänä, niin silloin tavoitteena ei ensisijaisesti ole jonkin toiminnan tai suorituskyvyn kehittäminen.
- Jos taas pyrkimyksenä on tehostaa kyynärnivelen koukistusliikettä tulevia leuanvetokisoja ajatellen, niin lähtökohtaisesti liike on jopa yksi tärkeimmistä.
Esimerkki nro 3:
Voiko laitteilla harjoitella toiminnallisesti? Esimerkkinä smith-laitteessa penkkipunnerrus.
Kysymys: Tavoitteena on..?
- Jos harjoite tehdään rintalihas/ojentaja/etuolkapää -treenin vuoksi, harjoituksen päätavoitteena on todennäköisesti lihasmassan kehittäminen.
- Jos harjoituksen tarkoituksena on suorittaa ylävartalon horisontaalisuunnan punnerrusliike räjähtävästi, jolloin tankoa ”heitetään” turvallisesti ja hallitusti, on harjoite sopiva esim. suorituskykyään edistävälle urheilijalle.
Itse käytän voimaharjoittelun ohjelmoinnissani säännöllisesti taljalaitteita, koska mielestäni laite ei ohjaa liikettä turhan paljon ja mahdollistaa mm. vertikaalisesti tapahtuvan vedon yhdelle raajalle sopivalla kuormalla sekä tasaisen kuormituksen pystyasennossa suoritettaviin kiertoliikkeisiin. Tämä on hyvä muistutus siitä, ettei harjoitusväline itsessään tee harjoittelusta toiminnallista tai epätoiminnallista. Se, käytetäänkö siihen levytankoa, käsipainoja, taljaa, Smith-laitetta vai kehonpainoa, on vain keino – ei itse tavoite.
Toiminnallinen harjoittelu on siis yksinkertaisesti harjoittelua, jonka tavoitteena on tehokas siirtovaikutus johonkin toimintaan ja sen kehittämiseen.
That’s it.
Mikä on sitten fiksuin tapa käyttää resursseja (esim. aika ja energia) päästäksemme tähän tavoitteeseen?
That’s the question.
Mitä on toiminnallinen harjoittelu?
Mielestäni parempi kysymys ehkä on;
Mikä ei ole toiminnallista harjoittelua?
