ULKOINEN VS SISÄINEN MOTIVAATIO
Kun ihmiset puhuvat motivaatiosta, he tarkoittavat usein aivan eri asioita. Monelle motivaatio tarkoittaa sitä tunnetta, joka syntyy vuodenvaihteessa. Some täyttyy julkaisuista, joissa kehotetaan ottamaan itseään niskasta kiinni. Hetken aikaa tuntuu siltä, että ”uusi vuosi, uusi minä”. Innostuneena ostat salikortin, mutta huomaat käyneesi tammikuun aikana kolme kertaa.
TAI
olet uuden kauden kynnyksellä palaamassa pelikentille hyvin vietetyn grillauskesän jälkeen ja aiot tällä kaudella tehdä läpimurron seuraavalle tasolle, kunnes parin viikon harjoittelun jälkeen huomaat, kuinka treeneissä henki ei kulje ja tuntuu, että olet joka tilanteessa askeleen jäljessä. ”Motivaatio” hiipuu ja jossain vaiheessa kautta huomaat harjoitusten aikana katsovasi kelloa ajatellen ”loppuisipa tämä jo”, kun ennen olet toivonut, että ”kunpa tämä ei vielä loppuisi”. Tässä kohtaa moni ajattelee motivaation kadonneen.
Sisäinen motivaatio on nimensä mukaisesti sisäisesti syntynyt ja käyttäytymisen syyt ovat sisäisiä. Toiminta lähtee ihmisestä itsestään eikä ulkoisten palkkioiden yllyttämänä ja ihminen kokee iloa ja tyydytystä toiminnastaan. Se tarkoittaa sitä, että tekeminen on itsessään palkitsevaa. Ihminen harjoittelee, koska hän haluaa kehittyä, oppia tai yksinkertaisesti nauttii tekemisestä.
Sisäisesti motivoituneet vaikuttavat positiivisesti myös oppimistilanteisiin ja tuloksiin. Esimerkiksi opetuksen ja oppimisen taso paranevat opettajan huomatessa opiskelijoiden aidon halun oppia. Sama tapahtuu valmennuksessa. Innostus on siis suorassa yhteydessä tuloksellisuuden kanssa. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että sinulla on vahvat itsellesi tärkeät syyt tavoitteiden saavuttamiseen. Kun ihmisellä on aito halu oppia, myös oppiminen on yleensä tehokkaampaa.
Sisäinen motivaatio on yleensä pitkäkestoinen ja se voi johtaa pysyviin tapoihin. Koska sitoutuminen ja tehokkuus suorituksessa ovat kestävämmällä pohjalla, sisäiset palkkiot ovat yleensä teholtaan parempia kuin ulkoiset.
Ulkoinen motivaatio tulee ulkopuolelta ja on lähtöisin jostakin muualta kuin itse toiminnasta. Toiminnan tärkein syy tulee toiminnan ulkopuolelta (palkinto, raha, arvosana…) eikä toiminta perustu hänen omaan motivaatioonsa. Tällöin ihmisen toiminta pohjautuu muun muassa palkkion tai arvosanan saavuttamiseen. Ulkoiset palkkiot ovat monesti kestoltaan lyhyitä ja niiden tarvetta tulee usein.
Vaikka ulkoiset palkkiotkin voivat olla hyviä syitä, ne eivät välttämättä ole tarpeeksi vahvoja syitä, joiden avulla päästään pidempiaikaiseen onnistumiseen.
Todellisuudessa kuitenkin lähes kaikkia meitä motivoivat sekä sisäiset että ulkoiset tekijät. Harva urheilija harjoittelee pelkästään rakkaudesta lajiin, mutta harva myöskään jaksaisi vuosia pelkkien mitalien vuoksi.
Motivaatio nähdään usein kipinänä, joka sytyttää liekin. Kun kipinä sammuu, odotetaan seuraavaa.
Itse ajattelen motivaatiota enemmän nuotiona. Sitä pitää ruokkia jatkuvasti. Jokainen saavutettu tavoite antaa polttopuuta seuraavaan.. Eli toisin sanoen; kun esimerkiksi on aikaisemmin omalla toiminnallaan saavuttanut jonkin tavoitteen, niin tulee tahto/tarve/tarkoitus ottaa askel seuraavalle portaalle tai ainakin pysyä samalla tasolla eli olla ottamatta taka-askelia. Portaiden takaperin kävelyssä käy varmasti loppupelissä huonosti.
Jos itse treenaisin ainoastaan silloin, kun minulla ”löytyy motivaatiota”, niin melko paljon treenejä olisi jäänyt vuosien varrella tekemättä. Joskus saatan itsekin hieman sarkastisesti sanoa ”V*ttu että kiinnostaa!” samalla, kun puen vaatteita päälle ja siitä huolimatta lähden. Eli kun minä puhun motivaatiosta, puhun tästä jutusta, joka ajaa minut tekemään asioita huolimatta siitä, mikä sen hetken tunne on.
Mielestäni Arnold Schwarzenegger tiivisti tämän hyvin eräässä haastattelussa:
Kysymys: ”Why do you still go to the gym?”
Vastaus: ”Why do you still brush your teeth? Simple as that, brushing our teeth is habit, we do it without thinking, its just a habit.”
Kuinka usein kysyt itseltäsi, että pitäisiköhän tällä viikolla pestä hampaita ollenkaan?
Juuri siihen hyvät tavat perustuvat. Niitä ei tarvitse motivoida joka päivä erikseen.
Ehkä paras motivaatio onkin lopulta se, ettei kaikkea tarvitse enää motivoida.
Menestyminen ei perustu siihen, kuinka motivoitunut tunnet olevasi tänään, vaan siihen, millaisia tapoja olet rakentanut silloin, kun motivaatio vaihtelee.