Valmennus vs Ohjaus
Kohtaan nykyään usein harhaluulon, että YKSILÖVALMENNUS on sama asia kuin pelkkä HARJOITUSOHJELMA tai olettamuksen, että PIENRYHMÄVALMENNUS tarkoittaa vain OHJATTUA VIIKKOTUNTIA. On siis hyvä tehdä ero valmennukselle/valmentamiselle ja ohjaukselle/ohjaamiselle. Täsmennetään vielä se, että tässä kirjoituksessa sana ”valmennus” viittaa enimmäkseen fysiikkavalmennukseen esimerkiksi lajivalmennuksen sijaan ja ”ohjauksella” tarkoitan erityisesti ryhmäliikuntaohjausta, enkä esimerkiksi valmennusten tapaamisia.
Valmennuksen tulisi olla yksilöllistä, suunnitelmallista ja tavoitteellista. Valmennuksessa valmentaja tarjoaa työkalut ja ohjeet nousujohteiseen harjoitteluun juuri asiakkaalle sopivasti esimerkiksi luomalla harjoitusohjelmat ja kausisuunnitelmat. Valmennus ja suunnitelmat elävät ja mukautuvat valmennettavan eri tilanteiden mukaan niin kausitasolla kuin yksittäisessä treenissäkin. Niinpä pelkkä harjoitusohjelma ei ole yhtä kuin valmennus. Valmennus on aina kaksisuuntainen tie, jossa vastuu tekemisestä ja tuloksista jakaantuu valmentajan ja valmennettavan kanssa.
Jos valmennuksessa tavoitteena on asiakkaan aktivoiminen itsenäiseen tekemiseen ja käyttäytymisen muutokseen tapaamisten ulkopuolella, niin sitä vasten ohjauksessa tavoitteena on asiakkaan liikuttaminen tunnin aikana. Ryhmässä tuloksellisen ja nousujohteisen harjoittelun periaatteista huolehtiminen on enemmän yksilön omalla vastuulla, kun suorien ohjeiden sijaan ohjaaja antaa enemmänkin yleisiä vinkkejä. Liikuntaryhmällä ei useimmiten ole yhtä tarkkaa kausisuunnitelmaa, vaan harjoittelu tapahtuu kohderyhmälle sopivalla skaalalla. Ryhmässä ohjaaja pystyy tekemään jonkin verran muutoksia yksittäiselle harjoittelijalle muun muassa tekniikoiden osalta, kuitenkin koko tuntisuunnitelmaa on lähes mahdotonta muuttaa yhdelle treenaajalle optimaaliseksi. Lisäksi laaja-alaisuus asettaa rajoitteensa, sillä kokonaisvaltaisesti itseään kehittävä ei voi olla yhdellä tietyllä osa-alueella loistava. Toisaalta tietysti erikoistuminenkin saavutetaan aina jonkin muun asian kustannuksella. Kaikessa ei vaan ole mahdollista kehittyä yhtä aikaa.
Kuluttajan olisikin hyvä ymmärtää valmennuksen ja ohjauksen ero, sillä oman näkemykseni mukaan monet ”pienryhmävalmennukseen” osallistuvat saavat oikeasti vain ryhmätunteja pienelle porukalle (ylihintaan?). Eli toisin sanoen valmentaja ohjaaja vetää mukaan ilmoittautuneelle pienilukuiselle ryhmälle ”sitä sun tätä” -tyyppisen treenin, jossa asiakkaille vedetään harjoitus ilman minkäänlaista spesifisyyttä tai oppimisprosessia, eli kunhan vain saadaan hiki virtaamaan treenaajan nojatessa polviinsa ilmaa haukkoen ja mikä tärkeintä; lihaksiin kova polte. Tämän jälkeen kuullaan asiakkaalta sanat ”kylläpä oli tehokasta”. Seuraavalla viikolla tehdään eri treeni. Pahimmissa tapauksissa ohjaaja on itse mukana treenaamassa.
- Usein tällaiseen ”valmennukseen” lähtevä on vasta-alkaja ja kuntotasoltaan keskivertoa heikompi, joten on oikeastaan ihan sama, mitä treeneissä tehdään, niin kehitystä tapahtuu joka tapauksessa. Asiakas siis kehittyy ohjaajasta huolimatta, eikä niinkään hänen ansiostaan. Mielestäni yksi valmentamisen periaatteista täytyisikin olla, että valmentaja pystyy aina perustelemaan, miksi jotain tehdään.
- Millä tavalla seuraamme, muokkaamme ja progressoimme harjoittelua, jos joka kerta tehdään eri harjoitus (kuten monesti ryhmätunneilla)? Mielestäni tämä voi olla jossain määrin perusteltua, jos esimerkiksi muuttuva harjoitus on vain yksi palanen isommassa kokonaisuudessa tai sitä tehdään lyhyen ajanjakson ajan aloittelijoiden kanssa, jotta opimme monipuolisesti soveltamaan perustekniikoita tai -liikemalleja. Pitkällä aikajänteellä se ei kuitenkaan ole optimaalista kehittymisen pääperiaatteiden (esim. säännöllisyys ja nousujohteisuus) näkökulmasta.
- Teho. Fysiikassa (ja fysiikkaharjoittelussa) teho on voima × nopeus. Tällä ei siis ole mitään tekemistä lihaspoltteen ja -tuntuman kanssa. Tiedän kyllä, että yleensä tällä tarkoitetaan sitä tunnetta ja sen kuviteltua korrelaatiota lihaksen ja voiman kanssa. Jos se olisi niin yksinkertaista, kuin polte = lihaskasvu = voima, niin olisipa tämä työ yksinkertaista ja helppoa! Tehokkaaksi voidaan sanoa myös toimintaa, joka tuo mitattavia tuloksia nopeasti. Tuntuma ei ole tulos.
Omissa valmennuksissani valintojen ja päätösten teossa toistuu usein bisnes- ja yritysmaailmasta tuttu termi/lyhenne ROI (= Return Of Investment). Se on tuottavuuden mittari, joka kertoo, kuinka paljon on tehty tulosta suhteutettuna sijoitettuun pääomaan. Työssäni tämä esimerkiksi auttaa vastaamaan kysymykseen, että kuinka meidän kannattaa käyttää tärkeimpiä resurssejamme, kuten esimerkiksi aikaa ja energiaa (myös raha). Eli toisin sanoen; kuinka etenemme mahdollisimman isoin askelin kohti tavoitettamme käyttämällä ja kuluttamalla mahdollisimman vähän näitä edellä mainittuja resursseja. Oli se sitten yksittäisen treenin, ohjelman tai vaikka kauden aikana. Monella onkin harhakuvitelma, että valmennus on sama kuin harjoittelun maksimointi, kun taas todellisuudessa asia on juuri päinvastoin. Valmentajan tehtävä onkin yleensä karsia turhat asiat pois, jotta voimme keskittyä kaikista olennaisimpiin juttuihin. Pyrimme siis käytännössä tekemään asioita mahdollisimman minimaalisesti.
Vierastan myös nykyaikana paljon alallamme käytettyä ”mitä enemmän, sitä parempi” -ajattelua. Varmasti sinäkin olet nähnyt jossain netti”valmennuksen” mainonnassa käytettävän jossain muodossa lausetta ”Jo sadat/tuhannet ihmiset ovat lähteneet mukaan valmennukseen!”. Vaikka valmentajan työ onkin asiantuntijatyötä, on se myös ihmisten kanssa toimimista. Ihmiset eivät ole pelkkiä numeroita tai koneita, vaan psykofyysisiä kokonaisuuksia, joten yleensä valmennuksen mukauttaminen ja muuttaminen vaatii asioiden jatkuvaa läpikäyntiä: Niinpä valmennussessiot saattavat usein muistuttaa enemmän terapiaistuntoa kuin treeniä. Itse olen ylpeä siitä, kun asiakassuhteeni kestävät (nousujohteisina) vuosien ajan muutaman kuukauden projektien sijaan. Se myös pakottaa minut valmentajana oppimaan ja edistämään omaa osaamistani, kun asiakkaan kanssa edellisen tavoitteen saavutettuamme löydämme uuden suorituskyvyn tason, mihin tähdätä. Ja mitä kehittyneempi olet, sitä enemmän työtä se meiltä kummaltakin vaatii.
Valmentaminen on siis harjoittelun suunnitelmallista optimointia sekä kohtaamista, kommunikointia ja kuuntelemista.
Ohjaaminen taas on harjoituksen maksimointia, mutta samalla kompromissien tekemistä tilanteen mukaan.
